Tervetuloa taas seuraamaan tarinaani. Niin. Siis, ööh, toivottavasti on hyvä! (Okei myönnän oon tosi huono näissä alkuteksteissä) Siis nauttikaa.

Yhtnä päivänä Suvi kilautti Raija Leppäselle.

"Vaikka tapasitkin MEIDÄN Matiaksen joskus kauan sitten, ei se tarkoita, että saisit soitella koko ajan! Kuules, meillä on poika, että älä enää ikinä ikinä ikinä soita Matiakselle! Eikä vastaväitteitä" *klik*

Eräänä iltana Matiaksen töiden jälkeen Suvi päätti ilahduttaa miestään. Krhm...

Ja tämä siitä seurasi. Koita kestää Jani, pian sinulle tulee ikioma pikkusisko tai -veli! Ihanaa! En kyllä tiedä tuosta yläreunan palkista, että suhde kohenee... Aiotkos sinä seuraavaksi flirttailla sille pytylle, jos siihen oksentaminen on niin ihanaa? Siinä kyllä olisi Matiakselle aihetta suuttua... Mustasukkainen pytylle...

Kyllä kyllä. Massu pomppasi. Eikä Suvi ainakaan vielä ole mennyt flirttailemaan sille armaalle pytylleen. Huomatkaa: VIELÄ.

Edelleen Suvilla riitti energiaa maalaamiseen. Helppo raskaus, ison, pahan simjumalan (minun) iloksi.

Lisäksi Suvi päätti ruveta sitomaan kukkakimppuja. Salaisimmissa haaveissaan hän toivoi perustavansa kukkakaupan. Kukat on jo hyvä tehdä valmiiksi.

Onnea Suvi, sieltä se pienokainen jo tulee! Ole tyttö, jooko jooko jooko jooko! (iso, paha simjumala toivoo...)

Ei sieltä mitään tyttöä tullut, vaan poika. Tylsää. No ei. Nimekseen söpöstys ilmoittaisi Otto, siis jos osaisi puhua. Mutta kun ei osaa, niin minä kerron sen teille.

Matias olikin aina kiinnostunut Oton tekemisistä. Jopa vaihtoi vaippoja mielellään. Outoa.

No niin, nyt jätämme nämä tähän. Ensi osassa kasvua ja rakkautta. Kai.

KILTIT KOMMENTOIKAA, JOS LUETTE!! Tahdon tietää mitä mieltä olette!! KERTOKAA!! Uutta osaa on turha odottaa ennen kuin saan kommentteja väh. 2. joten kommentoikaa. Surkeesti käy muuten.

T. Pikkuipana