Tästä tuli aika lyhyt, anteeksi. Aika ei oikein riitä.

Talouteen oli hankittu kaksi kissaa: Nappula (uros) ja Nökö (naaras). Mitähän ne hullut kisumisut nyt tuolla Matiaksen innostamana puuhailevat...?

Kissojen innostaminen olikin Matiaksen viimeinen maanpäällinen teko. Lepää rauhassa.

Suvi oli ihan murheen murtama:

"Minun pikku Matiakeni! Minkä takia se jo nyt kuoli? Sehän oli vasta 71 vuotta!" Niinpä, Suvi, juuri sen takia. Jos et ole koskaan kuullut, niin voin kertoa: Simit, jotka selviytyvät vanhukseksi, kuolevat vanhuuteen. Sitä paitsi sinustakin aika jättää ihan pian, olet Matiasta 7 vuotta vanhempi. "Siis mitä sinä, ääni minun päässäni, höpötät? Enhän minä voi vielä pitkäään aikaan kuolla, eihän minulla ole vielä edes lapsenlapsia!" Argh. Te simit ette tajua mitään vaikka teidät paistaisi voissa.

 

"Ei, viikatemies! Ei minua! Olen liian nuori! Eihän minulla ole edes lapsenlapsia!" Suvin huudot kaikuivat kuuroille korville, viikatemies ottaa kenet haluaa.

"Nyyyyh! Voi ei! Ensin meni isä. Sitten meni äiti. Jos Ennille käy jotain, minä hyppään järveen!" Joo, Otto, minäkin olen pahoillani. Mutta elämän pitää jatkua, ja ajattele valoisia asioita: Vaimosi synnyttää juuri nyt! "Siis mitä? Enni synnyttää?" Otto pyyhkäisi kyyneleet silmäkulmastaan ja ryntäsi alakertaan.

Kyllä, siellähän Enni kiljui täyttä kurkkua. "Ottooooooo!!! Tule tänne! Se tulee ulos, auta!" Mutta Otto vain taivasteli vieressä muistellen neuvolassa annettuja hengitysohjeita. "Sisään lääh, ulos puuh. Sisään lääh, ulos puuh."

Ja tämmöinen nyytti sieltä tuli ulos. Pikku tyttö sai nimekseen Viola. Sanoisinko että fantastisen söpö.

Mutta miksi Enni tökkää Violan heti Oton syliin?

Siksi että ulos yuli toinenkin pikkuvauva! Nimekseen tämä poika sai Tommi. Molemmat on ainakin tässä vaiheessa ihan syötävän söpöjä.

 

Suvin ja Matiaksen haudat laitettiin metsän keskelle takapihalle.

Yleinen näky tässä talossa: lapset nukkuvat yläkerrassa ja vanhemmat joogaavat alakerrassa.

Otosta tulikin oikea muskelimies. Hyvä hyvä, Otto!

Ja pian tulikin myös Nökön aika synnyttää. Ja sieltä tuli...

Kaksi pienen pientä kisumisua! Vasemmalla Nöpö (tyttö) ja Nekku (poika). Aika söpöjä, paitsi turkin väri. Mutta ei kaikelle voi aina käydä niin kuin itseä huvittaisi.

"Halloo? Onko löytöeläinkodissa? Meillä on täällä yksi ylimääräinen kissa, jolle pitäisi löytää hyvä koti. Voitte siis tulla jakemaan sen saman tien? Hienoa."

Kun Nökö oli haettu pois, Enni kutsui Maisan kylään, ja myi Nekun tälle. Enni tiesi että Maisa rakastaa kissoja yli kaiken, joten oli aivan varma, että sekin saisi äitinsä tavoin hyvän kodin.

Enni katseli hyvillään, miten Maisa rutisti Nekun rintaansa vasten.